Vilnan ihmetykset

Arkkitehtuuri oli paikoittain hyvinkin erikoista.

Vilnassa oli paljon ihmeteltävää ja nähtävää, niin historiallista arkkitehtuuria, nerokkaita ratkaisuja kuin selittämättömiä omituisuuksiakin. 

Kaupunki oli täynnä vanhoja, lahonneita ja ajan saatossa notkahtaneita puutaloja, joiden peltikatot olivat täynnä reikiä tai puuttuivat osittain kokonaan. Ne olivat täynnä mitä monimuotoisempia lisäsiipiä. Hotellimme lähellä oli vanha, mitä ilmeisimmin jo jonkin aikaa hylättynä ollut stadion valtavine valonheitintorneineen ja tien toisella puolella nykyaikaista tyylillä leikittelyä edustava kiiltävä kuutionmuotoinen rakennus.

Kaupungissa oli myös paljon muuta ihmeteltävää, kuten esimerkiksi tetris-liikennevalot, kolmipäinen katulamppu sekä aukioloajat vessojen ovissa. Keskustaa kierrellessämme huomiomme kiinnitti rakennus, josta oli jäljellä enää pelkkä julkisivu. Omituisuuksia löytyi jopa sillan alta, sen pohjasta killui kummallisia isoja renkaita. 

Eriskummallisia killuttimia.

Vilnasta löytyi myös jotain suomalaista huokean Hesburgerin lisäksi, nimittäin kävellessämme kohti ensimmäistä vierailua Vilnan ihmeisiin satuimme kulkemaan vanhan valkoisen oven ohi, jonka lasi-ikkunassa oli angry birds –tarra. 

Uzupis, itsenäinen kaupunginosa Vilnan vanhakaupungin keskellä, herätti kummastusta. Poikkesimme tässä taiteilijakeskittymässä ensimmäisenä matkapäivänä, kun meille esiteltiin opastetusti Vilnan kaupunkia ja sen historiaa. Kävimme ihmettelemässä Uzupiksen omaa perustuslakia, joka on kirjoitettu erään talon peilipintaiselle seinälle. 

 

Räppi ei kuollut.

Rakennetun infran lisäksi kaupungissa näkyi myös elämän jälkiä. Rakennusten seinillä oli useampia isoja, vaikuttavia graffiteja ja siltojen alla lähinnä hyväntahtoista huvittuneisuutta aiheuttavia kannanottoja. Huomiota herättävämpään kannanottoon törmäsimme vaeltaessamme kaupungin kapeilla kaduilla, kun ohitimme pienen mielenosoituksen, jota vahtivat uutiskamerat ja poliisit. 

Tällä lähtee isommankin tytön nälkä.

Paikallisessa pubissa maistoimme mm. karamellilla höystettyä makuolutta ja pizzeriasta saimme 50 cm pizzan. Kauppakeskuksen kolmannessa kerroksessa syödessämme bongasimme kadulta pyörän vannetta kantavan miehen. 

Vierailimme myös kaupungin ulkopuolella, Trakaissa. Pelkkä junamatkakin oli pieni elämys, kun vanhat vaunut lähtivät nykien liikkeelle ja välillä vauhti ei noussut juoksutahtia nopeammaksi. Vielä hienompaa oli kuitenkin nähdä haikaran pesä katulampun päällä.

Vielä viimeisenä päivänä kohdallemme osui valtava raekuuro. Rakeet olivat isoimpia, mitä olimme eläessämme nähneet. 

 

Mira, Jesse ja Jaakko