Nopea vilaus esteettömyyteen

Jo ensisilmäyksellä päästyämme Vilnaan pystyi huomaaamaan, ettei esteettömyys ole ainakaan tällä hetkellä "in". Väylät olivat jo haasteellisia nuorelle, niin kuvitella sitten pyörätuolilla liikkuvaa vanhusta tai sokeaa.

Tässä kuva kevyen liikenteen väylästä matkalla hotellillemme...

.. ja sama toisesta suunnasta. Ilman omakohtaista kokemusta pyörätuolista uskallan sanoa, että saa aikamoinen pyörätuolin käsittelijä olla selviytyäkseen tästä.

Jos omaan kielitaitooni ja ymmärrykseen on uskominen, niin Vilnan yliopistosta meille lainatut opiskelijat kertoivat että ainakin Vilnan vanha kaupunki on suojelualuetta, joka saattaa vaikeuttaa rakenteellisia muutoksia väylien muuttamisesta käyttäjäystävällisemmiksi esteettömyyden näkökulmasta.Vilnan kaupungintalolla (joka käsitykseni mukaan sijaitsee uudessa kaupungissa) oli kyllä huomioitu esteettömyys, mutta ratkaisusta sai mielestäni sellaisen kuvan, että se on vain "pakosta" roiskaistu sivuun, minne se parhaiten mahtuu, ajattelematta sen kummemmin sen käyttäjiä.

Vilnan kaupungintalolla järjestelyt oli sentään pyörätuolilla liikkuville. Tosin aivan toisessa päässä suuren virastotalon pääsisäänkäyntiä.

Kaupungintalon pääsisäänkäynti

Sitten muutama omasta mielestäni pyörätuolilla liikkuville hieman villisti toteutettu ratkaisu. Itse ainakin kuvittelisin, että noin jyrkissä laskuissa lähtee tukka päästä. Noustessa taas saattaisi tulla jo hieman lämmin..

Jos oli yleisilme esteettömyyden kannalta surkea, niin oli siellä muutama valon pilkahduskin.

Eri kulkumuotojen kaistat erotettu niiden välissä olevilla erikokoisilla kivillä. Lisäksi kivetys toisella kaistalla pitkittäin, toisella poikittain. Tämä helpottaa erityisesti sokeaa.

Tästä emme päässeet varmuuteen, olisiko kaivonkansi opaste sokeille..?

Kirkolle suunniteltu todella loiva ramppi jossa kaiteet molemmin puolin.

Sokeille tunniste edessä olevasta suojatiestä.

Sattumaa vaiko ei, mutta näyttäisi olevan juuri pyörätuolin mentävä aukko penkin viereen..

Vilnan yliopistolla pyörätuolilla kulkijoille hissi rappusia varten.

Loppujen lopuksi Vilnan liikenteestä jäi sellainen kuva, ettei kaikkea olla suunniteltu aivan loppuun ja, että siellä toimitaan niin kuin parhaaksi nähdään. Autoilijat huomioidaan, kevyttä liikennettä ei niinkään. Itse nuorena liikenteestä selvisi tosin hyvin ja reissu muuten oli todella antoisa. Auttoi entisestään ymmärtämään miten hyvin meillä asiat Suomessa oikeastaan  on - liikenteenkin osalta.

Komee reissu Vilnaan

Tästä se taas lähtee kokolailla huikea reissu. Tällä kertaa Inlinun opintomatka suuntautui hieman kauemmas Baltian helmeen. Toisin sanoen Vilnaan.

Lento sujui pääpiirteiltään hyvin. Koneena oli uudehko Embraer ERJ-190, eli halpalentojen hinnat-alkaen malli. Nousu ja matka sujui oikein tasaisesti, joskin laskeuduttaessa vieno sivutuuli aiheutti hieman huojuntaa. Kaikesta huolimatta kaikkien housut säilyivät puhtaana, jopa Kirsillä.

Oro Uostas Airport. Hieman klassisempaa designia, kuin kotimaan Helsinki-Vantaa.

Hotellimme Ecotel Vilnius, Slucko 8 [Slutsko]. Hotellin taso yllätti positiivisesti. Rakennus oli sekä sisältä, että ulkoa erittäin siisti.

Baltialaista kontrastia. Yhteen silmäykseen osuu sekä rakenteilla oleva, purettava sekä täysin uusi rakennus. Saman kontrastin huomasi myös muualla, etenkin vanhassa kaupungissa.

Vilnasta löytyi myös viiden rakennuksen pilvenpiirtäjärypäs. Tässä niistä yksi.

Paikallinen ruuhka. Autoja silmänkantamattomiin.

Johdinauto (Tampereeksi: Rollikka). Kalusto jokseenkin vanhahtavaa, kenties neuvostoaikaista. Uusiakin löytyi, todennäköisesti 2000 -luvun puolelta.

Kolmikaistainen kiertoliittymä. Yhdistettynä paikalliseen "ennakoivaan" ajotyyliin vaikutti tämä melko läpitunkemattomalta esteeltä.

    Joku paikallinen pohatta. Taka-alalla Gedimidasin torni ja kansallismuseon katon harja.

     Ammattikuvaajat Kärnä & Kangasmaa.

 Caterham Sevenin runkoon rakennettu sähköauto. Suoraan kardaaniin liitetty 35kw sähkömottori riittää sorapinnalla joutavan lyömiseen.

VGTU oli järjestänyt meille kahtena päivänä oikein ylikylän sapuskat. Ruoka oli parempaa kuin monessa ravintolassa, saati sitten rekkabaareissa.

Perus euronjuusto. Ateria juomineen vitosen.

Extreme kokeilu eräässä vanhan kaupungin ravintolassa. Savustettuja possunkorvia. 

Esteettömyyttä à'la Lietuva. Betonilaattojen välit oli täytetty ainoastaan pyörätuolilla liikkuvien reitin kohdalta.

Trakaista löytyi hieman kulahtaneita, mutta silti erittäin viihtyisän näköisiä huviloita.

Trakain linnaan johtavan sillan kansilankkujen lähitarkastelu. Lisää aiheesta voi lukea Kirsi Kangasmaan blogikirjoituksesta.

Takaisin Helsingissä. Läppien ulkonemasta ja jarrusiivekkeen asennosta voidaan havaita laskeutumisen jo olevan hyvässä vauhdissa. Jo Helsingistä voidaan nähdä Riihimäellä satavan vettä. Paljon.

Kiitos reissusta!

Kirsi Kangasmaa, Henri Käki ja Miikka Hara

Gediminasin torni

Gediminasin torni on jäänne Vilnan ylemmästä linnoituksesta. Se on ylemmän linnoituksen läntinen vartiotorni.

 
Ensimmäiset puulinnoitukset rakennettiin kukkulalle noin 900 luvulla jKr. 1200 luvulle saavuttaessa linnan ympärillä oli jo kivimuurit torneineen. Vuonna 1323 Vilnan saatua pääkaupunkistatuksen jatkettiin linnan vahvistamista edelleen.
 

 Nykyisin ylemmästä linnoituksesta on jäljellä läntisen tornin (kuvan kukkulan oikeanpuolimmaisin rakennus) lisäksi kivistä muuria, eteläisen tornin perustukset ja osa päärakennusta. Torni rakennettiin uudelleen 1930 -luvulla.

Kukkulalle pääsee joko hissillä...

... tai vaihtoehtoisesti kävelemällä. Kiveyksen mukulat olivat tosin ennemminkin murikoita, joten nilkan taittaminen oli enemmän kuin todennäköistä.

Jäänteitä linnaa ympäröineestä muurista. Luultavasti alkuperäiskunnossa.

Linnan päärakennuksen jäänteet tornin huipulta nähtynä.

Sama rakennus alakulmilta kuvattuna.

Torni linnan pihalta päin. Pääsymaksu torniin oli 2 euroa.

Perinteiset keskiaikaiset kierreportaat. Kapeat ja erittäin jyrkät. Paikoin myös katto oli sikäli matalalla, että 185cm mies joutui vääntäytymään melko erikoiseen asentoon edetäkseen portaissa.

  

Mutta oli se kiipeäminen tämän arvoista. Näkymä Neris -joen yli Vilnan uuteen kaupunkiin.

Näkymä vastakkaiseen suuntaan, eli vanhaan kaupunkiin.

Kiitokset kuvista: Kirsi Kangasmaa

Faculty of Transport Engineering

Kuljetustekniikan laitos.

Osastot:

•    Henkilöautoliikenne 
•    Liikenneturvallisuuden laboratorio
•    Kuljetustekniikka
•    Liikennetutkimus instituutti
•    Rautatie
•    Logistiikka ja kuljetus

Henkilökunta/opettajat

·         Laitoksella töissä 65 opettajaa, mukaan lukien osaa-aikaiset työntekijät.

·         Päälaitoksella 52 opettajaa, joista 10 professoria, 27 dosenttia ja 15 luennoitsijaa/avustajaa.

Oppilaat

·                                      1632 oppilasta tällä hetkellä

·                                      1486 kandia

·                                      146 maisterin opinnoissa

·                                      16 tohtorikoulutuksessa

Koulutusohjelma:

Kuljetustekniikka: 

• Kandi 3 linjaa; autonrakennustekniikka, junaliikennetekniikka ja kuljetusvälineet ja -laitteisto 
• Maisteri 5 linjaa; jatkokoulutukset, kuljetustekniikan järjestelmät ja kuljetustekniikan johto)

Taloustiede ja hallinta:

• Liikennetalous, logistiikka, kansainvälinen kuljetusten järjestäminen ja hallinnointi)

Kandi opinnoissa kestää 4 vuotta, kun taas maisteriopinnot kestävät 1.5-2 vuotta.

VGTU:un otetaan sisään kolmannekseen eniten kaikista Liettuan yliopistoista ja viimeisen kahden vuoden aikana suurin osa sisään otetuista on saanut valtiolta tukea.

Kansainväliset tutkimusprojektit:

2012–2014 Near2: Euroopan ja Aasian välisen rautatien verkoston kapasiteetti

                  

2012- 2015 eMAR: e-Maritime strategiset puitteet.

                

2012 - 2016 BESTFACT: Paras tehdas tavaraliikenteelle.

               

2012- 2014 BSR TransGovernance: Tuki EU baltic sea strategy- projektin toteutukselle. 

Linkki osaston nettisivulle: http://ti.vgtu.lt/

Vilna matkakohteena

Vilnassa viettämämme viiden päivän aikana kaupunki paljastui erinomaiseksi matkakohteeksi. Kaupungissa ja lähiympäristössä riittää nähtävää ja koettavaa useiksi päiviksi, mutta parissakin päivässä ehtii hyvin nauttia kaupungista. Siellä on helppoa kulkea ja välimatkat ovat lyhyitä. Vilnan hintataso on edullinen.

Vilnan vanhakaupunki

Vilnan vanhakaupunki

Vilnan vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja nähtävyys itsessään. Siellä on paljon hyvin säilyneitä vanhoja rakennuksia, jotka edustavat monia arkkitehtuurisia suuntauksia. Sieltä löytyy paljon ravintoloita sekä baareja. Siellä sijaitsee myös Vilnan yliopisto, joka on perustettu jo 1500-luvulla ja on yksi Euroopan vanhimpia. Vilnan alunperin 1300-luvulla rakennettu katedraali aukioineen on myös vanhan kaupungin alueella. Se on rakennettu uudestaan monta kertaa ja nykyisen asunsa se on saanut 1700-luvulla. Kävimme katedraalissa ja se oli hieno myös sisältä.

Katedraali

Gediminas torni

Liikkuminen 

Vilnaan pääsee Helsingistä suoralla lennolla päivittäin. Lento kestää tunnin, joten kaupunkiin on nopea mennä. Lentokentältä on junayhteys keskustaan ja taksillakin matka maksaa n. 10e. Vilnaan pääsee myös Autolla Baltian läpi ajamalla. Kaupungista on myös yhteydet junalla joka suuntaan.

Kaupungissa helpointa oli kulkea johdinbusseilla/busseilla tai taksilla. Bussiverkko on laaja ja kertalippu maksaa euron. Takseilla kulkeminen on myös halpaa, mutta jos ottaa taksin lennosta ne ovat usein kalliimpia. Vilnassa on myös kaupunkipyöriä, mutta niitä on harvassa.

johdinbussi

Vilnassa yöpyminen on edullista ja meidänkin edullisessa hotellissa oli hyvä aamupala. Hyvän lounaan juomineen sai ravintolasta kuudella eurolla. Ostoskeskuksia on useita ja ne olivat uusia sekä hienoja. Suosittelen lämpimästi käymään Vilnassa!